Mamman pasta vastaan kauniit hampaat

Italialaiset muistuttavat suomalaisia ainakin yhdessä suhteessa: he miettivät, mitä muut heistä ajattelevat. Sellainen pohdinta on varsin yleistä ja ehkä ymmärrettävää pienten kansojen parissa. Italian kohdalla voi asiaa hieman ihmetellä, onhan maa väkirikas, kulttuuriltaan voimakas ja nykyisestä taloustilanteesta huolimatta yksi maailman suuria talouksia. Toisaalta Italaia on valtiona melko nuori, ja monista syistä tietty alemmuuskompleksi on jäänyt vaivaamaan italialaisia (joskin siihen sekoittuu myös hieman ylemmyyskompleksin aineksia).

Tämä tuli mieleen kun luki eräitä kommentteja, jotka liittyivät amerikkalaiseen elokuvaan, jonka italialainen nimi on Mangia Prega Ama (Syö, Rukoile, Rakasta). Suomeen näyttää elokuva juuri tulleen nimellä Eat, pray, love - Omaa tietä etsimässä. Siinä Julia Roberts esittää äskettäin eronnutta naista, joka matkustaa Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa elämyksiä etsien. Italiassa keskitytään ruokailuun, Intiassa henkisyyteen jne.

Erään italialaisen kirjoittajan mielestä erityisen vääristynyt ja vanhentunut kohtaus on se, jossa vuokraemäntä kantaa Robertsille tämän halutessa kylpyä lämmintä vettä vanhanaikaisella astialla. Voipi olla vääristynyttä, mutta ainakin minulle ja varmaan muillekin pohjoisesta tulleille tulee kohtauksesta mieleen yleinen käytännön pulma Nyky-Italiassakin. Asuntojen lämmitys on meistä vajavaista ja lämpimän veden saanti hankalaa. Lämmitys kulkee kalenterin eikä sään mukaan, ja sitä on vain muutama tunti vuorokaudessa. Monissa tapauksissa asukas saa itse hoitaa lämmityksen ja kuuman veden saannin jne. Olen varmaan palellut pahiten elämässäni asuessani eräänä talvena Rooman lähistöllä asunnossa, jonka lämmityslaitteet eivät todellakaan olleet talvea varten. Siellä sitä paitsi pystyi vain joko lämmittämään asuntoa, valmistamaan ruokaa tai kuumentamaan pesuvettä, siis tekemään vain yhtä näistä asioista kerrallaan.

Totta kai ulkomaalaisten kuva Italiasta on helposti täynnä stereotypioita. Se muistuttaa vanhojen elokuvien Italiaa, jossa elämä kulki neljän m- kirjaimen ympärillä: mamman, makaronin, mandoliinin ja mafian. Vertauksen esille tuonut kirjoittaja väitti näistä vain mafian olevan entisissä voimissaan. Saanen olla eri mieltä, minusta ainoa, jonka asema on heikentynyt, on mandoliini. Italialaiset nuorethan viihtyvät mamman hoteissa pitkälle, jopa keski-ikään asti - mamman tarjoamaa pastaa nauttien. Pastan suosio on hitusen laskenut, mutta keskimääräinen kulutus henkeä kohti tarkoittaa yhä kunnon lautasellista pastaa joka italialaiselle joka päivä.

Ehkä huvittavinta stereotypioissa on se, että italialaiset eivät juuri näe malkaa omassa silmässään. Lehdistössä, televisiossa, valistuneissakin medioissa, yksityisistä keskusteluista puhumatta, stereotypioita muista kansallisuuksista lentelee usein. Niitähän on ansiokkaasti viljellyt myös itse il Cavaliere, päätyen äskettäin aina juutalaisvitseihin asti.

Meidät suomalaiset nähdään metsäläisinä, jotka järsivät tyypillistä ruokaansa, poronmakkaraa. Tätä kertoi korkea virkamies. Televisiossa nähdään jälleen pienen tauon jälkeen mainos, joka kyllä mainostaa itse asiassa hyvää suomalaista keksintöä, ksylitolipurukumia, mutta meikäläiselle hieman oudosti. Siinä näet metsässä väijytään villiä metsäsuomalaista, joka sitten tainnutetaan nukutuspiikillä. Sitten vedetään tämän suu auki ja tarkastellaan miehen kauniita hampaita ja kerrtotaan, että sellaiset on muillakin suomalaisilla ja lopuksi kerrotaan syy tähän.

Muunkinlaisia juttuja toki on, mm. koulutusta arvostetaan monessa artikkelissa. Sillä lienee ollut vaikutusta, koska italialaisia opiskelijoita tulee kansainvälisten vaihto-ohjelmien kautta Suomeen yllättävän paljon. Absoluuttisina lukuina määrä ei ole suuren suuri, mutta Suomi on aivan tilaston kärjessä: vain Yhdysvaltoihin näitä opiskelijoita menee moninkertainen määrä, mutta sitten seuraa Suomi kannoillaan Australia.

Mutta palatakseni takaisin alussa mainitsemaani elokuvaan varsinainen skandaali paljastui vasta myöhemmin. Ja se liittyy siihen italialaisille pyhään asiaan, joka ei ala m-kirjaimella, eli jalkapalloon ja jalkapallojoukkueiden kannattamiseen. Siitä seuraavalla kerralla.