Jalkapallopolitiikkaa

Viimeksi kirjoitin elokuvasta Mangia Prega Ama esimerkkinä italialaisia koskevista ja heitä vaivaavista stereotypioista. Mutta elokuvaan liittyvä varsinainen vääristely ja skandaali paljastui vasta myöhemmin. Elokuvan Rooma-osuudessa miespäähenkilö on muun ohessa jalkapallofani, italiaksi "tifoso". Hänet esittään "romanistana", suurena AS Roman kannattajana. Mutta surkeus, elokuvan pohjana olevassa romaanissa tämä henkilö kannattaakin toista Rooman kaupungin mestaruussarjajoukkuetta Laziota. Roma lienee Amerikassa tunnetumpi, ja Italiassakin sen "tifosoja" on Lazion ystäviä enemmän. Se saattaa selittää muutosta. Varmaan värielokuvassa Roman punakeltaiset tunnukset näyttävät upeammilta kuin Lazion sinivalkoiset. Ennen kaikkea elokuvan tekijät lienevät uskoneet, ettei tuollaisella muutoksella ole väliä. Siinä he erehtyivät, Lazion kannattajilta tuli vastaukseksi väkevää tekstiä.

Tapaus osoitta faniuden voimaa. Äskettäin on julkaistu kyselytutkimus jalkapallofaniudesta Italiassa. Otanta oli melko pieni, mutta tekijöiden mukaan alueellisesti ja yhteiskunnallisesti kattava."Tifosojen" määrä lienee ollut heillekin yllätys. Tutkimuksen mukaan yli puolet Italian aikuisväestöstä (52 %) on jalkapallojoukkueiden kannattajia, vieläpä suuri osa militantteja tai ainkin innokkaita (caldi, "lämpimiä") kannattajia.

Mielenkiintoista on, että "tifosojen" osuus kansasta on viidessä vuodessa kasvanut selvästi, vuonna 2005 fanien osuus oli vain 43 prosenttia. Syyksi nousuun arvellaan mm. talouskriisiä, työttömyyttä ja yleensä heikentyneitä mahdollisuuksia löytää ammatillinen tai henkinen paikka yhteiskunnassa. Monen elämässä jalkapallo on ainoa pysyvä seikka, ainoa ympäristö, johon voi samaistua ja saada itselleen yhteinen asia ja yhteisö muiden kanssa.

Mutta kannatus ei kohdistu yhtä voimakkaana jokaiseen joukkueeseen, ei edes niihin, jotka pelaavat ylimmällä sarjatasolla. Kaikkea ei selitä joukkueen kotikaupungin koko enempää kuin pelimenestyskään, vaikka näillä tekijöillä onkin selvä vaikutus. Itse asiassa kannatus tuntuu keskittyvän muutamalle joukkueelle: lähes 80 prosenttia fanituksesta kohdistuu viidelle joukkueelle, ja jopa muut, siis useat kymmenet, kahden ylimmän sarjatason joukkueet pääsevät korkeintaan prosentin parin osuuteen. Silloinkin puhutaan melko suurista joukoista: jopa vain prosentin kannatusosuus merkitsee satoja tuhansia "tifosoja".

Nämä viisi joukkuetta ovat Juventus Torinosta, Inter ja Milan molemmat Milanosta sekä AS Roma ja Napoli. Ylivoimaisesti suurin kannatus on Juventuksella, jonka faneja on miltei 30 % jalkapallofaneista. Seuraavina ovat Inter ja Milan, joista Interillä on noin 17 % ja Milanilla noin 14 % "tifosoista". Juventuksen kannatus on suuri koko maassa, Interin ja Milanin suosio keskittyy Pohjois-Italiaan, mutta levittäytyy jossakin määrin muuallekin. Roma (yli 9 %) ja Napoli (noin 7,5 %) ovat oman lähialueensa vahvoja valtiaita.

Juventus on siis todella ylivoimainen, joskin sen kannatus on laskenut muutaman prosenttiyksikön vuodesta 2005. Mutta skandaalit (sovitut ottelut) ja epätasainen menestys niiden jälkeen ovat vaikuttaneet yllättävän vähän joukkueen kannatukseen. Itse asiassa ero seuraaviin joukkueisiin on vain kasvanut. Suosiota ovat pitäneet yllä seuran hieno historia sekä laaja fanien määrä yli koko maan. Sen salaisuus taas lienee seuran maine mm. Etelä-Italiassa, koska Juventus muistetaan Torinoon ja sen ympäristöön muuttaneiden siirtolaisten mielijoukkueena. Syntyperäiset torinolaiset ovat enimmäkseen olleet Torino-joukkueen, ns. Toron ("Härkä") kannalla.

Milanolaisista joukkueista Inter on suosiossa mennyt Milanin ohi viimeisten viiden vuoden aikana. Se on saanut lisäkannatusta varsinkin Lombardian itäosissa ja Venetossa, yleensä Italian koillisosissa. Tähän on mm. poliittisia syitä.

Näkemäni kyselyn mielenkiintoisin anti olivat ehkä tiedot eri seurojen kannattajien poliittisista mieltymyksistä. Niitä oli tarkkailtu lähinnä neljän suosituimman seuran kohdalta. Niissä oli selviä eroja, joskin on totuuden nimessä myönnettävä, että jokaisella joukkueella oli joka sortin kannattajia - tosin Pohjoisen liiton, Lega Nordin, kannatus AS Roman parissa on lähes olematonta. Juventus oli analysoiduista seuroista se, jonka kannattajakunnan jakautuminen on lähimpänä Italian ja miksei Piemonten maakunnankin viimeisiä vaalituloksia.

Milan on tunnetusti Silvio-sedän oma joukkue jo omistuksenkin puolesta, ja tämä näkyy sen kannattajakunnassa. Suurin ryhmä ovat Berlusconin Popolo della Libertà -puolueen tukijat (31 % Milanin "tifosoista" ja yli 40 % poliittisen kantansa ilmaisseista). Berlusconin rooli on saattanut vieroittaa pois osan vanhasta proletaarisesta kannattajakunnasta: siitä ja heikentyneestä menestyksestä johtunee seuran kannatuksen lievä alamäki.

Inter on mielenkiintoinen tapaus. Sekä Popolo della Libertàlla, Partito Democraticolla että Lega Nordilla on suurehko ja suunnilleen samaa suuruusluokkaa oleva kannatus, mutta suurin on ehkä yllättäen Legalla. Mutta tämä Berlusconin hallituksen toinen puolue (tähän mennessä!) - joka siis haluaa laajaa itsehallintoa (jopa itsenäisyyttä) Pohjois-Italialle ja on mm. huomattavan siirtolaisvastainen - on erittäin vahva juuri niillä alueilla, joissa Interin suosio on kasvanut.

AS Roman kannattajakunta sen sijaan on vahvasti vasemmalle suuntautunutta. Kyselyssä yli 30 % on keskustavasemmiston suurimman puolueen Partito Democraticon kannattajia. Kun tähän lisätään radikaalivasemmiston ja miksei vielä Italia dei Valori -puolueen luvut, päästään jo hyvin lähelle 50 prosenttia koko otoksen Roman kannattajista eli selvää enemmistöä kantansa ilmaisseista. Kun vielä todetaan kristillisdemokraattisen UDC:n kohtalainen kannatus, ei Roman faneissa ole kovin monta Berlusconin ja hänen hallituksensa tukijaa. Muistettakoon, että Roomassa on myös toinen ylimmän sarjatason joukkue Lazio, jota yleisesti pidetään oikeistolaisten suosikkina.


Lopuksi juttu, joka sekin hieman liittyy jalkapalloon. Pohjoisen liiton puheenjohtaja Bossi suuttui siihen, että valtio juhlii Rooman 140 vuotta Italian pääkaupunkina ja että huhut alkoivat siirtää Monzan F1-kisaa Roomaan. Vihastuneena "Roma ladronan" uusiin temppuihin hän rupesi tulkitsemaan Rooman ikiaikaista tunnusta S.P.Q.R., joka näkyy kaikissa kunnan materiaalissa jne., omalla tavallaan. Bossin mukaan kirjaimet voidaan tulkita: "Sono porci quelli Romani", ovatpa sikoja nuo roomalaiset. Tosiasiassahan kirjaimet ovat lyhennys sanoista S(enatus) Populus)Q(ue) R(omanus), Rooman senaatti ja kansa, jota jo antiikissa käytettiin kaupungin ja valtakunnan tunnuksena.

Bossin tulkinta aiheutti suuren kalabaliikin, ja lausuman tuomitsivat myös Rooman oikeistolainen pormestari, Lazion oikeistolainen kuvernööri ja monet muut hallituksen kannattajat. Vasemmistosta puhumattakaan. Yksi raivostuneista oli AS Roman pitkäaikainen tähtipelaaja ja roomalaisten lemmikki Francesco Totti, joka heitti Bossille haasteen tulla,oliko se nyt Colosseumin kulmalle selvittämään miesten kesken, kuka on mitäkin.


On Bossikin jalkapallomiehiä. Hänen haamukansakunnallaan Padanialla on oma jalkapallomaajoukkue - jota muuten johtaa Bossin poika. Ja meriittejä joukkueella on: se on valtiottomien kansakuntien kisojen voittaja ja maailmanmestari.



PS. Padanian ja Rooman välirikon kuromiseksi umpeen järjestettiin Roomassa Piazza Montecitoriolla, siis edustajainhuoneen edessä sovintolounas, jossa Bossi ja Rooman pormestari Alemanno ja muut napamiehet nauttivat alueiden tunnusruokia, pohjoisen polentaa ja Rooman rigatoneja "con la pajata". Polenta on kuten tiedämme maissipuuroa ja rigatonit uurrepastapötköjä. Mutta mitä on pajata? Tässä kysymyksessä käännyn itseäni paremman auktoriteetin puoleen. Andrea ja Katrina Larsenin teoksen Italian keittiöiden aakkoset mukaan pajata (tai kirjakielen mukaisesti pagliata) on "vastasyntyneen vasikan ohutsuolta, joka sisältää ternimaitoa, valmistetaan kevyesti pannulla ruskistamalla ja syödään sellaisenaan tai usein rigatonien kera. (Lazio).".

Konflikti siis syötiin unholaan tällä kerralla. Mutta jännitteet jäivät. Paikalle tulleissa uskollisissa Bossin kannattajissa oli myös jengiä, joka huusi eläköötä vapaalle Padanialle.