venerdì 16 aprile 2010

Potku ja pallo

Yksi asia, jota ei voi olla huomaamatta Italiassa, on ylenmääräinen jalkapalloinnostus, tekisi mielei sanoa, että hetkellisesti jopa hulluus. Calcio, "potkupallo" (sanahan merkitsee "potkua"), on oikeastaan ainoa urheilulaji, josta ns. kadunmies välittää. Täällä ilmestyy ainakin pari päivittäistä urheilulehteä (Corriere dello Sport ja Gazzetta dello Sport). Niiden nimissä voisi kyllä vaihtaa sanan "sport, urheilu, sanaksi "calcio". Noin parin kymmenen sivun julkaisuista yksi, joskus kaksi sivua käsittelee jotakin muuta urheilulajia, loput kaikki jalkapalloa.

Roomassa valmistaudutaan parhaillaan ehkä tunteet korkeimmalle kohottavaan kauden tapahtumaan paikallisjoukkueiden, punakeltaisen Roman ja sinivalkoisen Lazion kohtaaamiseen. Näistä saman kaupungin joukkueiden välisistä otteluista käytetään englannistra lainattua termiä "derby".

Rooma lienee katsottava suosikiksi, sillä se on tällä hetkellä koko sarjan johdossa, tosin täpärästi, ja toiveet sen kannattajien keskuudessa Italian mestaruuden saavuttamisesta ovat korkealla. Lazio ei tällä kaudella ole menestynyt yhtä hyvin. Milanossakin on kaksi paikalliskilpailijaa ylimmällä tasolla, Milan ja Inter. Torinostakin oli ennen kaksi joukkuetta pääsarjassa , mutta Torino on miltei kokonaan lopettanut toiminta ja mestaruudesta kamppailee enää Juventus.

Tämä innostus omaan joukkueeseen - vaikak sen miehet olisivatkin vaikka mistä haalittuja palkkasotureita - ja erityisesti kiivas saman seudun toisen joukkueen vastustaminen ovat vanhaa perua, etenkin Roomassa. Keisariajalla antiikin roomalaisten harrastus keskittyi kilpa-ajoihin ja ns. kilpa-ajopuolueisiin, pysyviin talleihin, joiden määrä ajan myötä supistui lopulta kahdeksi. 300-luvun historioitsija Ammianus Marcellinus arvosteli Rooman kaupungin asukkaita: "Heille Circus Maximus on sekä temppeli että koti, niin kokoontumispaikka kuin toiveiden täyttymys. He kerääntyvät toreille, tienristeyksiin ja kaduille ja väittelevät kiivaasti tämän tai tuon puolueen puolesta." Myöhäisantiikin aikana näiden "puolueiden" kannattajat aiheuttivat mellakoita, jopa kapinaa Roomassa ja Konstantinopolissa.

Miksi nämä ryhmät mellakoivat ja taistelivat keskenään? Vanhempi tutkimus löysi taustalta syviä syitä: erilaisia poliittisia ja ennen kaikkea uskonnollisia käsityksiä. Ehkä tunnetuuin uudempi kilpa-ajopuolueiden tutkija Avril Cameron ei sen sijaan havaitse merkittäviä eroja kannattajien sosiaalisessa statuksessa tai poliittis-uskonnollisissa mielipiteissä. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että muinaiset urheiluentusiastit toimivat samantapaisista syistä kuin nykyajan jalkapallohuligaanit.

Tampereella se väki, joka seuraa jääkiekkoa, jakautuu selvästi Tapparan ja Ilveksen kannattajiin. (En toki syytä kumpaakaan ryhmää minkäänlaisesta huliganismista.) Muistaakseni joku sosiologi tutki näitä kannattajia. Mitään selkeitä eroja poliittisen taustan, sosiaalisen aseman tai varakkuuden suhteen ei löytynyt. Myöskään asuinpaikka ei tuntunut vaikuttavan - vaikka monelle tamperelaiselle se, asuuko kosken länsi- tai itäpuolella onkin yllättävän tärkeätä.

Entä nyky-Roomassa? Joitakin eroja ollaan uskottu havaitun, mutta ne eivät ole absoluuttisia. Laziolla on ajoittain ollut oikeistolainen maine, vaikka tuskinpa Romaakaan voi järin vasemmistolaisena pitää. Roman kannattajissa on joitakin tunnettuja oikeiston poliittisia hahmoja, samoin Laziota fanittavat eräät keskusta-vasemmiston nimimiehet. Kieltämättä vanhassa käsityksessä Lazion oikeistolaisuudessa on jonkin verran perää. Ainakin entinen Lazion maakunnan kuvernööri Storace, joka erosi maltillistuneesta AN-puolueesta perustaen oman äärioikiestolaisen ryhnmän, lausui kuolemattoman mietelmän suhteestaan vastapuoleen: "Meglio frocio che romanista", mieluummin homo kuin Roman kannattaja.

Asuinpaikalla näyttää olevan kannatuksen jakautumisessa merkitystä. 1980-luvulla sen saivat kokea suomalaiset arkeologit, jotka asuivat eräällä varsin proletaarisella alueella Roomassa. Roma oli tuolloin voittanut "scudetton", Italian mestaruuden, ja sitä juhlittiin Rooman keskustassa riemukkaasti. Kun suomalaiset palasivat kotikonnulle ja yrittivät jatkaa juhlintaa, ei paikallisilla juuri ollut halua siihen. Kysymykseen hiljaisuuden syystä tuli lakoninen vastaus: "Me olemme täällä Lazion kannattajia".

Jalkapalloon liittyy toinenkin uutinen. Kesän maailmanmestaruuskilpailuihin Etelä-Afrikassa osallistuva Italian maajoukkue käyttää valmistautumisessa apunaan ns. alppimajaa tai itse asiassa useampia, siis paikkoja, joissa ilmanpaine on samalla tasolla kuin Etelä-Afrikan ylängöillä. Monessa maassahan tämä keino kunnon parantamiseksi ja uusiin olosuhteisiin sopeuttamiseksi on kielletty - Italiassa ei. Muistamme, kuinka kiivaasti vietävän norjalaiset - joilla on mahdollisuus korkean paikan leireilyyn omassa maassaan - ryhtyivät vaStustamaan Suomen alppimajaa eli yritystä kekSiä alppileireille kotimainen vastine.

Vielä yksi uutinen lähilajista: Italiassa rugby on nousussa. Maajoukkue on päässyt pelaamaaan "Kuuden maan turnauksessa", johon osallistuvat Euroopan perinteisesti parhaat maat (Brittein saarten joukkueet ja Ranska). Italia voitti kotonaan Skotlannin. Rugbyistit ovat päässeet esiintymänä jopa johonkin mainokseen. (Olen muuten pitkälle ihmetellyt miksei rugby ole levinyt Suomeen. Sehän olisi jääkiekkokansalle hycä kesälaji. Toiseksi siinä lähelle maailman huippua pääseminen on varmaan helpompaa kuin monessa muussa lajissa.)

2 commenti:

  1. No nyt sitten on blogi saatu vauhtiin. Hienoa.

    RispondiElimina
  2. Quant´e bello esse laziali! Ostin parisen vuotta sitten heidän piponsakin. Kajaanissa, kannattajan kaukaisessa paikassa, pakkaa olemaan välillä holotna, mutta vain 10 kk vuodesta. - Ottimo!

    RispondiElimina